Nauru ja hyvinvointi: Miksi nauraminen on elämän eliksiiri?
Oletko koskaan ajatellut, millainen voima naurussa piilee? Minulle se on kuin hengitys – automaattista, elintärkeää ja täysin omaa. Tässä kirjoituksessa avaan, miksi juuri nauru ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä – ja miksi sinun kannattaisi antaa sille tilaa arjessasi.
Nauru syntyy minussa luonnostaan – se on osa identiteettiäni
Nauru on minulle itsestäänselvyys. Se pulppuaa usein heti kun avaan suuni. Se tulee niin automaattisesti, etten edes aina huomaa, että nauran. Jos jostain syystä menettäisin nauruni, suuri osa minua katoaisi. Olen ”kikattaja-Tarja” – se, joka nauraa aina ja joka paikassa. Ehkä liikaakin, mutta minä en siitä välitä. Jos naurattaa, niin nauran.
Omasta mielestäni nauruni on valloittava, irtonainen ja aito. Olen ollut samanlainen kikattaja lapsesta saakka. Vuodet eivät ole vähentäneet naurua, päinvastoin, nykyään kun toimin myös naurun ammattilaisena ja asiantuntijana, koen että nauru on osa uskottavuuttani. En kuitenkaan pakota sitä. Se tulee, kun on tullakseen, ja annan sen pulputa vapaasti.
Nauru ja itku – sisarukset tunteiden kentällä
Minulle nauru ja itku kulkevat käsi kädessä. Itken melkein yhtä paljon kuin nauran. Monet syvät tunteet nostavat kyyneleet silmiin, mutta usein niitä seuraa nauru. Joskus itken ensin, ja kun alan puhua asiasta jollekin, lopetan nauruun. Se vapauttaa. Itku helpottaa, mutta jättää usein tyhjän olon. Nauru sen sijaan täyttää sen tilan keveydellä.
Nauru ei koskaan hävetä, vaikka itku joskus hävettääkin. Se on kuin pieni valo, joka syttyy pimeässä hetkessä ja muistuttaa, että kaikki menee lopulta ihan hyvin.
Nauru ei ole pinnallista – se on psyykkisen hyvinvoinnin voimavara
Tutkimukset todistavat sen, minkä olen itse kokenut: nauru vahvistaa mieltä. Se alentaa stressihormonien tasoa, vapauttaa dopamiinia ja endorfiineja, ja kohottaa mielialaa. Olen huomannut, kuinka nauru auttaa selviytymään arjen paineista, tuo toivoa ja selkeyttää ajatuksia.
Myös vaikeista asioista voi löytyä huumoria. Esimerkiksi nykyinen maailmantilanne on monella tapaa ahdistava, mutta jos pystyy repäisemään siitä edes yhden hymyn tai naurun, se jo auttaa jaksamaan.
Nauru syntyy hetkeen – eikä aina tarvitse olla syytä
Nauran elokuville, kirjoille, vitseille ja omille ajatuksilleni. Joskus nauru muuttuu itkuksi, kun silmistä valuu vettä niin paljon, ettei tiedä, kumpaa oikeastaan tekee.
Nauru syntyy myös mokaamisista. Osaan nauraa itselleni, ja se tekee mokista kevyempiä kantaa. Joskus nauru on peite oman nolouden suojaksi, mutta silti sekin auttaa.
Hyväksy myös hetket, jolloin ei naurata
Vaikka nauru on minulle luonnollista, niin välillä on päiviä, jolloin ei naurata – ainakaan yksin ollessani. Mutta heti kun pääsen puhumaan jonkun kanssa, niin aivan varmasti nauran. Jo oman surkeuteni purkaminen jollekin saa minut nauramaan.
Jos kaipaat naurua päivääsi, anna itsellesi mahdollisuus nauraa. Vaikkapa juuri omalle surkeudellesi.
Nauru on mielen lahja – ota se käyttöön
Nauru auttaa selviytymään, yhdistää meidät ja vahvistaa meitä. Se on pieni suuri teko psyykkisen hyvinvoinnin puolesta.
Anna siis naurun tehdä tehtävänsä. Jos ei muuten naurata, niin mene naurun äärelle:
Kurkkaa YouTubesta Maanantaikikatukseni – saat hymyn huulille heti viikon alkuun! Tai laita korville Naurupodcast, jos kaipaat kevyttä kikatusta arkeen. Jos taas haluat sukeltaa syvemmälle naurun merkitykseen ja sen taustavoimiin, tutustu kirjoittamaani Naurattava elämä -kirjaan. Voin luvata – sen sivuilla nauru yllättää, koskettaa ja oivalluttaa. 😊
Kurja Tapiaksella on aivan toisenlainen mielipide naurusta. Käy lukemassa jos kiinnostaa: Nauru. Vahinko vai vaiva?
