Oletatko vai otatko selvää?
Olen kasvanut ympäristössä, jossa olettaminen on ollut arkipäivää ja pessimismi on nostanut useasti päätään.
Isäni suosikkilausahdus on aina ollut: ”En usko ennen kuin näen, enkä usko sittenkään.” Isäni on hyvin perisuomalainen jääräpää. Jos hän on jotain päättänyt, niin hänen päätäänhän ei käännä mikään. Hän on hyvä tietämään asioiden oikean laidan.
Myös äitini on samanlainen. Hän sentään uskoo jos näkee, mutta muuten hän on huono ottamaan asioista selvää, sillä ”kyllä minä tiedän”. Kysymykset ja uteliaisuus eivät kuulu kummankaan vanhempani tapoihin. Olettaminen on heille arkipäivää.
Tämä kuulostaa varmasti monille tutulta. Kuinka usein törmäämmekään siihen, että ihmiset tekevät oletuksia tietämättä oikeasti faktoja? ”Kyllä minä tiedän, minkälainen se on”, ”kyllä minä tiedän, ettei se onnistu”, tai ”Kyllä minä tunnen sen ihmisen”.
Eräs keskustelu äitini kanssa
Eräs viikonloppu vanhempieni kanssa oli jälleen intensiivinen muistutus tästä ilmiöstä. Heidän tapansa ajatella ja suhtautua asioihin saavat minut yhä hämmentymään, vaikka he ovat jo yli 80-vuotiaita. Tai ehkä tässä asiassa ikääntyminen on tehnyt tehtävänsä. On vieläkin vaikeampaa katsoa maailmaa avoimin silmin ja mennä syvemmälle omiin vanhoihin uskomuksiin.
Esimerkkinä keskustelu, jonka kävin äitini kanssa naisesta, jonka isä oli taas nähnyt kävelylenkillään ja jonka äitini tunnistaa vain ulkonäöltä.
Äiti: ”Se nainen kirjoittaa kirjoja.”
Minä: ”Oletko lukenut?”
Äiti: ”No en ole, enkä lue.”
Minä: ”Mikset?”
Äiti: ”On niitä parempiakin kirjailijoita.”
Minä: ”Mistä voit tietää, kun et ole lukenut?”
Äiti: ”Se on sellainen nainen, että tiedänpä vaan.”
Tämä keskustelu tiivistää täydellisesti sen, kuinka helposti oletamme asioita ja teemme johtopäätöksiä ilman todellista tietoa. Emme vaivaudu tutustumaan ihmisiin, kirjoihin, uusiin mahdollisuuksiin – koska luulemme jo tietävämme tarpeeksi. Mutta mitä kaikkea menetämme tämän ajatusmallin vuoksi?
Olettamisen vaarat ja miten ajattelutavan voi kääntää
Olettaminen on helppoa, mutta se voi myös olla erittäin rajoittavaa. Se estää meitä oppimasta uutta, tapaamasta kiinnostavia ihmisiä ja jopa kokemasta asioita, jotka voisivat rikastuttaa elämäämme.
Mitä jos sen sijaan, että oletamme, ottaisimme selvää?
Mitä jos kysyisimme enemmän, kuuntelisimme tarkemmin ja antaisimme uusille kokemuksille mahdollisuuden?
Positiivinen ajattelu ei tarkoita sinisilmäistä optimismia, jossa kaikki on aina ihanaa ja täydellistä. Se tarkoittaa avoimuutta ja uteliaisuutta. Se tarkoittaa sitä, että emme torju asioita ennen kuin olemme antaneet niille reilun mahdollisuuden.
Jos äitini olisi lukenut tuon paikallisen kirjailijan kirjan, hän voisi sanoa mielipiteensä perustellusti. Jos isäni joskus uskoisi johonkin ennen kuin näkee sen, hän voisi ehkä kokea jotain uutta ja yllättävää. Jos me kaikki vähentäisimme oletuksia ja lisäisimme uteliaisuutta, maailma voisi avautua aivan eri tavalla.
Kuinka usein sinä oletat asioita?
Pysähdy hetkeksi ja mieti. Kuinka usein olet tehnyt oletuksia ihmisistä, asioista tai mahdollisuuksista? Kuinka monesti olet ohittanut jonkin, koska ”tiedätpä vaan”?
Minä yritän välttää olettamista, mutta pakko myöntää, että haksahdan siihen aika ajoin.
Siispä haastan itseni ja sinut kokeilemaan uutta tapaa ajatella! Ensi kerralla, kun huomaan olevani valmis tekemään oletuksen, pysähdyn hetkeksi ja kysyn itseltäni:
”Onko tämä totta – vai perustuuko se vain oletukseeni?”
Eli otetaan selvää. Kysytään. Luetaan. Kuunnellaan. Kokeillaan. Eikä oleteta!
Jos kuitenkin haluat jostain syystä toisenlaisen näkökulman tähän asiaan, niin tutustu Kurja Tapiaksen ajatuksiin olettamisesta.
